Kilpailun johtajan kuulumiset
Taas on yksi Nuuksio Backyard Ultra kilpailu kirjoissa ja kansissa. Kotona pyykinpesu ja tavaroiden järjestely jatkuu tulevia tapahtumia varten, mutta itse kilpailu on päättynyt ja kisakeskus purettu. Kilpailijat ovat palanneet kukin omaan arkeensa, vaikka monilla mieli on tukevasti edelleen Nuuksion poluilla.
Ultrajuoksukilpailu on lähes jokaiselle merkittävä tapahtuma, joka tuntuu lihasten lisäksi vahvasti myös henkisellä puolella. Pitkän ja suunnitelmallisen valmistautumisen jälkeen kilpailu on loppujen lopuksi ohi silmänräpäyksessä vaikka se ei aina siltä tunnut siellä poluilla ja teillä. Mielen palautuminen tuntien ja vuorokausien pituisesta kilpailusta voi olla monille vaikeaa heti ensimmäisten arkipäivien aikana. Mieli viipyilee kisapoluilla pitkään viimeisenkin maaliintulon jälkeen.
On ollut ilahduttavaa nähdä, miten paljon backyard ultran ymmärrys on lisääntynyt Suomessa. Vuonna 2019, kun järjestimme NBUn ensimmäisen kerran olimme saaneet Hokalta yhden pienen lainateltan sekä heidän ison maalikaaren. Loput kisakeskuksesta rakennettiin aina niin ihanan vihreistä pressuista. Syyskuussa juostu ensimmäinen NBU sai kokea ilmojen puolesta niin lämmintä auringonpaistetta kuin kaatosadettakin. Silloin kisailimme Siikarannassa hotelli Nuuksion pihalla.
Siirryttyämme Solvallaan on kisa on kasvanut suunnitelmien mukaan nykyisiin mittoihin. Osallistujamäärät ovat kasvaneet alun 26 lähtijään tämän vuoden 69 kisaajaan. Yksinkertaisen retkituolin sijaan juoksijat saapuvat Solvallaan isojen telttojen ja aurinkotuolien kanssa. Kylmälaukut pitävät juomat kylminä jopa Nuuksio tropiikissa ja kisanaikainen tankkaus on mietitty tarkkaan etukäteen. Myös backyardin vaatima kisavauhti on onnistuttu hiomaan kuntoon, eikä 40 minuutin kierroksia enää näe kisan aikana. Poikamainen höntyily on poissa ja kilpailuun suhtaudutaan tosissaan mutta ei vakavasti.
Yksi asia, joka ei kovin paljoa ole kehittynyt, on kisan ja kisakeskuksen Tunnelma. Haluan kirjoittaa tämän isolla T:llä, koska Tunnelma on ylivoimaisesti tärkein asia meidän järjestämissä tapahtumissa. Heti ensimmäisenä vuotena lähtökohtana oli järjestää tapahtuma, jota niin juoksijat kuin huoltajat voivat ja haluavat varauksettomasti suositella kaikille ystävilleen ja tutuille. Paras juoksijapalaute on se, kun juoksija ilmoittautuu uudestaan tapahtumaan. Silloin aika moni asia on mennyt kohdalleen. Taisimme onnistua tässä jo ensimmäisenä vuonna ja siksi asia ei kovin paljoa olekaan kehittynyt. Tavoitteemme on huolehtia jokaisesta juoksijasta ja saada hänet tuntemaan olonsa niin hyväksi kuin se backyardissa on mahdollista. Kilpailu vaatii veronsa, mutta hyvillä järjestelyillä tähänkin voidaan vaikuttaa.
Toinen selkeä tavoite NBUlla on ollut kilpailullinen. Tavoitteena on ollut tulostason nostaminen NBUlla vuosi vuodelta. Tähän asti olemme tässäkin onnistuneet vaikka tänä vuonna tilanne näytti melko huonolta vuorokauden jälkeen. Ehkä napsun lämpimämpi keli viime vuoteen verattuna sai osallistujalistan sulamaan lauantaina ennakoitua nopeammin. Edes tämän vuoden pidempi osallistujalista ei pelastanut meitä tältä tosiasialta. Tänä vuonna 28 kierroksen jälkeen kisassa oli jäljellä enää kaksi juoksija kun viime vuonna vastaava luku oli kahdeksan. Yleensä viimeisten kierrosten juokseminen vaatii sen puolentusinaa juoksijaa, jotka jaksavat ajaa toisiaan eteenpäin ja samalla nostaa tulostasoa. Tänä vuonna Visa Kivinen ja Szilard Fodor kisasivat kahdestaan viimeiset 11 kierrosta ennen kuin Szilard vei kisassa voiton.
Kilpailun järjestäjinä haluaisimme kiittää kilpailijoita ja huoltajia päättyneen kilpailun läpiviemisestä yhdessä kanssamme. Kiitollisuuden määrää ei voi sanoin kuvata. KIITOS.
